Päästiin siis muuttamaan Viitasaarelle 5.12, jolloin tein myös viimeisen työvuoron Kuokkalassa. Asumme nyt täällä Soliskylällä, 13 km sivussa Viitasaaren keskustasta. Tämä on tällainen rivariyhtiö keskellä peltoja ja metsää. Meillä lähtee talon pihasta metsäautotie ja oma piha rajoittuu peltoon. Ihanteellinen paikka asua koirien kanssa, toki lähiaikoina ei oo pahemmin ollut iloa tuosta metsäautotiestä, kun sitä ei ole pitkään aikaan aurattu.

Löysimme täältä hyvin pian pienen treeniporukan, mutta pakkaset sitten  katkaisivat treeniputken ja nyt en ole itse enää jaksanut. Ehkä treenit jatkuvat sitten, kun saadaan tämä pikkuihminen maailmaan. Aikaa laskettuun aikaan on siis enää noin 4 viikkoa.

Taas tapahtuu elämässä PALJON!

Muutto olisi edessä parin viikon sisällä, nyt muutamme Viitasaarelle, ensiksi rivitaloon, ja siitä käsin rakennamme oman talon sitten, kun aika on sopiva. Matti on kotoisin Viitasaarelta, siksi ajatus sinne muutosta on ollut kokoajan mielessämme. Nyt se sitten on totta.

Isan ilmoitin Jyväskylän näyttelyyn taasm saas näkee, mitä Bister siitä nyt tykkää. Viimeksi hänen kehässä käydessä Isa oli pentuluokassa ja oli sillon ROP-pentu.

Onpas vähän jäänyt tämä blogin pito. Koirarintamalla on pidetty hiljaiseloa aika pitkälti, kun on niin paljon tekemistä, ettei mihinkään enää oikein enää ehdi.

 

Willie kävi lonkkakuvissa uusiksi, kun pojan liikkeet alkoi olla jäykät ja ontumistakin esiintyi. Nivelrikkoahan sieltä löytyi, joten nyt jäbä on sit oikeesti eläkkeellä. Kun vaan joku saisi sen selitettyä tuolle koirallekin... Huoh.

 

Isa on ollut oikein kiva pikkuneiti. Se on hurjasti kehittynyt vieläkin sekä ulkoisesti, mutta mikä parasta, myös korvien sisästä.

 

Remontti edistyy hyvää vauhtia, ja kyllä vakaasti näyttäisi siltä, että syksyn alussa saadaan talo myyntiin...

 

Kesällä on tulossa vielä suuria muutoksia elämäämme, mutta niistä sitten lähemmin... Jospa tämä blogi vähän aktivoituisi...

On se jännä, että kaikki muutokset tulee elämässä aina kerralla. Ei meinaa pysyä itse perässä, mitä tapahtuu.

Muutimme siis Matin kanssa saman katon alle Äänekoskelle. Matilla jo ennestään ollut omakotitalo on nyt meidänkin koti. Ihanaa, kun on oma piha koirilla ja lyhyt matka ihanille metsäpoluille sekä jäälle kävelemään.  Treeniä pystyy tekemään kentän lisäksi myös omassa pihassa ja viereisen autoliikkeen pihassa. Koirat on kotiutunut nopeasti, tuskin enää kaipaavat betoniviidakkoon... On se helppoa vaan aukaista ovi, kun koirat vaikka yöllä pyytävät ulos.

Treeniä on silloin tällöin, hyvin harvakseltaan tätänykyä tehty, kun tässä on ollut niin paljon kaikkea hässäkkää muuton ja kaiken muunkin vuoksi. Työpäivä minulla venyy matkojen vuoksi n. 10 tuntia pitkäksi joka päivä, joten vapaa-ajaksi ei tarvitse paljon tekemistä keksiä.

Se, mitä tokoa on tehty, on Isa toiminut mallikkaasti. Itseluottamus koiralla on kasvanut hyvää vauhtia, ja into tekemiseen on kova. Willien kanssa olen tehnyt paljon luopumistreeniä patukasta ja se on tehnyt hyvää pojalle.

Olenpa tässä reilun viikon sairastellut flunssaa, joten koiratkin oin ollut vähemmällä. 22.11. käytiin pokkaamassa Jyväskylän näyttelyssä tulosrivi ERI2, PN3, SERT, eli sertit on nyt sit kasassa muotovalion arvoon, vain luonnetesti puuttuu. Sitä harkitaan vasta aikaisintaan ensi kesänä.

Itsenäisyyspäivänä käytiin vähän treenailemassa, Isan kanssa seuruuta, paikallaolo, luoksetulon pysäytystä sekä kerran kaukot, palkkana pallo. Hyvin tyttö pelittää edelleen. Willien kanssa pelleiltiin, ja prässäsin poikaa pudottamalla patukan maahan ja seuruutin ohi. Tiukkaa teki, mutta malttoi mielensä. Ihan hyvin on poika hanskassa.